Elämää isäntäpärheenä

Kuva Kirsi Kataniemi Pixabaystä Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt vähän epätietoisessa tilanteessa. Valitsimme vaihto-oppilaan itsellemme ja saimme häneltä sähköpostiakin jo. Muutaman kerran viestittelimme, sekä oppilaan, että hänen vanhempiensa kanssa. 1,5 viikkoa sitten saimme vanhemmilta viestin, että valitsemamme vaihtari ei uskallakaan lähteä vallitsevassa maailmantilassa matkaan vuodeksi. Ymmärrämme tämän ratkaisun näin koronavuotena enemmän kuin hyvin, mutta kyllä harmitus oli meillä perheenä tosi iso!  Meillä tuntui mätsäävän viesteissä hyvin vaihtarin kanssa ja lapset odottivat häntä jo kovasti - mm. huonetta sisustettu valmiiksi ja tosiaan viestejä vaihdeltu suuntaan ja toiseen. Voihan olla, että hänestä me emme vaikuttaneetkaan siltä, mitä hän odotti? Joka tapauksessa, yhdistykseen ollaan oltu yhteydessä ja puhuttu, miten tästä eteenpäin. Tarkastelemme uudelleen meidän kakkos- ja kolmosvaihtoehtoja, joista ensimmäinen on pariksi päiväksi suoraan varattuna meille. Häness...

Kuva chrisbeez Pixabaystä Haastattelujen jälkeen saimme alkaa selaamaan Suomeen haluavia vaihto-oppilaita, heidän hakemuksiaan ja esittelyjään. Molempien järjestöjen vaihtareiden hakemukset olivat vastaavia, eli iso pinkka erilaisia todistuksia, hakemuskirjeitä, perheiden kirjeitä, valokuvia, jne. Näihin saimmekin pari viikkoa kulutettua, ja luimme varmaan 20 eri vaihtarin hakemuksia läpi etsien sitä sopivaa itselle.  Miten se sopiva sitten löytyy? Tai miten ylipäätänsä voi valinnan tehdä? Vastaus: osin tuurilla. Emmehän me vielä tiedä, onko meille valittu (jep, saimme valittua!) oikeasti sopiva meidän perheeseen, mutta hänen hakemuksestaan tuli todella hyvä olo, ja muutamilla pienillä jutuilla, mitä hän oli kirjoittanut hakemukseen, tuli samaistumista koko perheellä häneen.  Itse koetimme katsoa hakijoista seuraavia  lähtömaa ikä harrastukset  perhesuhteet (sisarukset jne) lemmikit miksi haluaa Suomeen, mitä haluaa kokea  Tällä helatorstaiviikolla lähetimme vi...

Meille on pidetty molempien järjestöjen toimesta haastattelut, joihin olemme olleet yhteydessä. Toisen haastattelu oli puhelimitse ja toisen taas videopuheluna, koko perhettä haastatellen. Kokemukset olivat suurinpiirtein samanlaiset molemmista haastatteluista, mutta kyllä videopuheluhaastattelusta jäi parempi fiilis. Ennen videohaastattelua etenkin jännitti koko perhettä kovasti, kuopus varsinkin mietti, uskaltaako kameran eteen tulla. Lopulta kaikki uskalsivat kameran edessä olla, ja lapset jopa jutella haastattelijalle.  Mitä haastattelussa sitten on käyty läpi?  Ensin on kerrottu järjestöstä ja kiitelty mielenkiinnosta. On kuvailtu, miten haastattelija itse on ajautunut vapaaehtoishommiin vaihtareiden pariin ja mitä muuta on tehnyt, miten monta vaihtaria kotona ollut. Meiltä on sitten kyselty, että miten päätimme hakemuksen lähettää, ja toisaalta myös sitä, onko koko perhe tässä prosessissa mukana, sillä se on ehdottoman tärkeää tulevaisuutta varten. Lapsilta meillä kysytt...

Vaihto-oppilas tulee yleensä jonkin järjestön kautta, joka välittää vaihto-oppilaita. AFS, YFU, Rotaryt ja Lions Clubien kautta tulevat taitavat olla yleisimmät Suomessa. Mistä sitten tietää, minkä kautta haluaa isäntäperheeksi ryhtyä, etenkin jos ei valmiiksi ole rotareiden tai lionsien kanssa tekemisissä? Eipä juuri mistään!  Itse ainakin koimme todella vaikeaksi jo järjestön valinnan. Rotareiden kautta tulevat ilmeisesti kiertävät vuoden aikana useamman perheen. AFS ja YFU järjestävät puolen vuoden ja vuoden vaihtovuosia, lionseista ei kunnolla netin kautta löytynyt tietoa ollenkaan muuta kuin ota yhteyttä paikallisjärjestöön.  Päädyimme laittamaan hakemuksen niin YFUhun kuin AFS:lle. Hakemuksen jätimme juuri kun korona lävähti maaliskuussa 2020 käsiin, joten unohdamme itsekin hakemuksen hetkeksi. YFU oli heti maaliskuussa yhteydessä, mutta sen jälkeen ei ole heistä kuulunut mitään. AFS taas oli vasta huhtikuun lopussa yhteydessä ja alustavan puhelin keskuste...

Olen haaveillut vaihto-oppilaan isäntäperheenä olemisesta lähes 10 vuotta - siitä asti kun omat lapset syntyivät. Mies ei ole ollut ensimmäisinä vuosina niin lämmennyt asialle, mutta tänä vuonna viimein alkoi hänkin lämpeämään. Osansa teki myös se, että lasten kaveriperheellä on ollut vaihto-oppilas kuluneen lukukauden, ja myös lapset ovat innostuneet asiasta. Niinpä aloitimme näin koronakeväänä 2020 projektin ’meille vaihtariksi?’ Perheemme asuu pääkaupunkiseudulla omakotitalossa. Meitä on vanhempien lisäksi 8- ja 9-vuotiaat lapset sekä koiria. Kotona tilaa on pienillä järjestlyillä yhdelle lisää, ja olemmekin aloittaneet pohdinnan siitä, minkälainen vaihtari meille sopisi. Lapset äänestivät tyttöä, ja tytön tulee osata myös englantia ennenkuin oppii suomen kielen.  Meille muuttavan tulee myös pitää eläimistä ja näin ollen ei voi olla koirille tai hamstereille allerginen. Luonto on meille perheenä tärkeä, joten mitä paremmin viihtyy luonnossa, niin sitä paremmin vii...